”Kevät on pihatöiden aikaa. Pikaisesti ajateltuna voisi todeta, että pihatöillä ei nyky-yhteiskunnassa ole juuri muuta arvoa, kuin pihatöiden esteettinen ja terapeuttinen arvo pihatöiden tekijälle itsellensä. Toki pienellä pihallani voin viljellä hyödyllisiä kasveja, joista saan lähiruokaa perheelleni.
Järjellä ajateltuna kuitenkin taimet, siemenet, multa, lannoitteet, kottikärryn sisäkumit, peräkärry, auto, kuokka, rautakanki ja lapiot puhumattakaan omasta pihasta tulevat niin kalliiksi, että pihaviljely saa elitistisiä piirteitä.
Tunnen olevani jopa hieman etuoikeutetussa asemassa, kun saan tehdä pihatöitä omalla pihallani, joka on todellisuudessa vain kunnan vuokratontti.
Toisaalta minua on aina kiehtonut elämä, jossa voin ajatella, että omavaraisuusasteeni nousee edes vähän. Oman maan porkkanat, perunat, mansikat, ruukkutomaatit, mausteet, salaatti, sekä metsästä saadut marjat, sienet, sekä satunnainen riistaeläin tai kala tuntuvat hyvältä, arvokkaalta ja jotenkin pyhältä asialta ruokapöydässä. Itse kasvatettu, itse haettu ja itse saatu.
Kai minä osaltani, samoin kuin moni muukin takapihan viljelijä, rimpuilen ainakin mielikuvissani vallitsevan yhteiskunnan luomaa kulutuksen ideologiaa vastaan. Tai pidän hataraa illuusiota yllä siitä mielikuvasta, että näin on.
Eihän koko hommassa ole mitään järkeä, jos ajattelee puutarhan viljelyn ja siihen tarvittavien välineiden, koristeiden, patsaiden ja perkoloiden tekoon kulutettuja luonnon varoja ja hiilipäästöjä. Tai metsästys aseiden ja lupien hintoja suhteessa siihen aikaan mitä metsässä on mahdollisuus viettää. Silti nämä asiat ovat minulle tärkeitä”
Tällaisia pohdin takapihani nurkalla kammetessani toissa keväänä kahden poikani kanssa kaataman ison kuusen juuria savisen maan märästä uumenesta.
Samaan aikaan, kun riehuimme poikieni kanssa kannon parissa selät märkinä, aloin miettiä suhdettani omaan edesmenneeseen isääni ja sitä, kuinka kulloisenakin maailman aikana elettävä yhteiskunnallinen ympäristö on muokannut niitä arvoja, joita vanhemmat lapsilleen jakavat. Suhteessa poikieni elämään tai siihen maailmaan, jossa he elävät ovat nämä ajatukseni kaikuja menneestä maailmasta, joilla koen olevan merkitystä myös nyky-yhteiskunnassa ja tulevaisuudessa.
Lapsuudessani ei lukemiseen kannustettu ja vain työllä oli arvo. Maalaistalon töiden kautta tunsin yhteyttä isääni ja veljiini. Tunsin itseni vertaiseksi ja mieheksi miesten rinnalla. Samoin tunnen nyt isänä poikani miehinä rinnallani tehdessämme yhdessä miesten asioita pihatöissä, metsällä tai remonttihommissa.
Saamani kasvatus on ymmärrettävää, siinä valossa, että vanhempani elivät sota-ajan ja joutuivat jo lapsina huolehtimaan maasta, talosta ja karjasta, kun sota ja tuberkuloosi veivät isovanhempiani ja vanhempieni sisaria. Ajat olivat tuolloin äärimmäisen kovat ja vanhempieni aikuistuminen tapahtui poltetun Lapin jälleenrakentamisen parissa.
Suhteessa siihen, että äidit ja lapset kaskesivat ja viljelivät peltoja miesten kuollessa rintamalla, on hassua tuntea jotain miehisyyttä yhden kannon kääntämisestä pienen takapihan perimmäisellä nurkalla. Tätä pohtiessani ymmärrän; miksi isäni piti minua turhan haaveilijana? Koska elimme henkisesti eri ajassa. Isä siinä mihin oli kasvanut ja minä siinä millaisena näin nykyhetken ja tulevaisuuden.
Toisaalta taas ymmärrän, kuinka paljon yhteiskunta on muuttunut kolmen sukupolven aikana. Ymmärrän myös siirtäväni toimintani kautta isoisiltäni saamaa perimätietoa pojilleni edes vähän. Voin siis todeta, että tehdessäni pihatöitä jälkikasvuni kanssa elän omaa elämäntarkoitustani noudattaen ja kuoleman jälkeen elän pojissani niiden asioiden myötä, joita he minusta muistavat jälkikasvulleen kertoa ja niiden asenteiden myötä, joita he ovat minulta saaneet.
Pihaviljelyn tekee siis minulle merkitykselliseksi se, että sen myötä jaan pojilleni niitä arvoja, joita olen lapsuudessa omalta isältäni saanut.
Näitä pohtiessa huomaan, että minunkin on isänä pysähdyttävä miettimään, että mihin maailmaan kasvatan poikiani.
Heikki Ojala
Kirjoittaja on Setlementtiliiton Lapsi- ja nuorisotyön Pohjois-Suomen aluepäällikkö
