Isyys ja isien merkitys lapsilleen on aiheena herättänyt kiinnostusta niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessa erityisesti parin viime vuosikymmenen ajan. Alkoholi- ja huumeongelmista kärsivien miesten isyys ja perhe-elämä ovat jääneet pienemmälle huomiolle. Ylipäänsä alkoholiongelmista kärsiviin miehiin ei välttämättä ensimmäisenä liitetä mielikuvissa vanhemmuutta, vaikka heillä on usein perhe.
Noin kolmasosa suomalaisista pienten lasten isistä ilmoittaa itse käyttävänsä liikaa alkoholia[1]. Myös kansainvälisesti on arvioitu, että huomattavalla osalla alkoholi- ja huumeongelmista kärsivistä miehistä on vähintään yksi lapsi[2]. Tiedetään, että isän alkoholiongelma on riskitekijä lapsen kehitykselle. Se voi olla yhteydessä perheen sisäisiin konflikteihin ja riitoihin, isän ja lapsen suhteen laatuun, negatiivisiin tunteisiin isän ja lapsen vuorovaikutuksessa ja heikompaan keskinäiseen kiintymyssuhteeseen. Jos päihdeongelma etäännyttää lapsesta, tämä on usein raskas kokemus miehelle.
Toisaalta tiedetään myös, että päihdeongelmia kokevat isät saattavat yrittää parhaansa mukaan elää tasapainoista arkea lapsen kanssa ja toivoa voivansa olla hyviä vanhempia. Isät voivat toivoa kykenevänsä tarjoamaan lapsilleen rakkautta ja kiintymystä. Näitä koskettavia ajatuksia ja toiveita kohtasin, kun haastattelin tutkimusta varten isiä, jotka olivat toipuneet päihdeongelmistaan. Erään toisen, kansainvälisen tutkimuksen mukaan merkittävä osa alkoholismista kärsivistä isistä onnistui luomaan turvallisen kiintymyssuhteen pienen lapsensa kanssa.
Päihdeongelma voi näin olla erityinen haaste isille ja perhe-elämälle, mutta isyys voi olla yhtä lailla tärkeä ja keskeinen rooli miehille. Tätä ei tulisi unohtaa. Erityisesti kuntoutumisvaiheessa isyyden sekä isä-lapsisuhteen vahvistaminen, kuten myös isyyden taitojen ja lapsen kasvun kannatteleminen ovat merkittäviä. Lapselle isä on tärkeä perheenjäsen. Tätä perhesuhdetta voidaan tukea ja rakentaa isän parhaiden ominaisuuksien varaan. Ammattilaisten kouluttamisessa ja palveluissa näitä voimavaroja tulisi huomata ja hyödyntää. Palveluissa tarvitaan tietoa siitä, kuinka tukea isiä mahdollisimman kokonaisvaltaisella tavalla näissä vaikeissa elämäntilanteissa.
Henna Pirskanen työskentelee tutkijatohtorina Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksessa ja toimii Isän näköinen –hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana.
[1] Halme 2009
[2] McMahon 2013, 159
