My CMS

Tasavertaisen vanhemmuuden asialla

  • Etusivu
  • Isälle
    • Isälle
    • Linkkejä
  • Ammattilaiselle
    • Ammattilaiselle
    • Seminaarit
    • Seminaarivideot
    • Isätyön huoneentaulu
    • Opinnäytetyöt
    • Verkostotyö
    • Koulutus
    • Isien vertaisryhmät
      • Alueelliset isäryhmät
  • Isätyökirja
    • NETTIVERSIO
    • PDF
    • TILAAMINEN
  • Seminaarivideot
  • Blogi
  • Tietoa

LOPPUSANAT

P: Matka isyyteen on hienoimmillaan miehen matka itseen. Kokemukset omasta isästä,  omat odotukset elämälle, yhteiskunnan asettamat roolit ja lapsen äidin toiveet  miehelle ovat asioita, joiden myötä mies alkaa määritellä itseään isänä. Rakkaus isän  ja lapsen välillä on lopulta paras ja tärkein suuntaviitta isäksi kasvamisessa. Omanlaisensa  matka isäksi kuljetaan silloin, kun elämässä on sairautta tai miehen ei ole  mahdollista jakaa arkea lapsensa kanssa.

M: Minun ensimmäisiä vahvoja muistojani isästä on se hetki, kun meille tuli koirapentu  ja katseemme osuivat yhteen. Sitä riemun ja yhteenkuuluvuuden tunnetta on  vaikea kuvailla. Nyt vasta kahden lapsen äitinä ymmärtää vanhemmuutta paremmin  ja sitä, miten isän rakkaus näkyi arjen pienissä teoissa. Siinä kun syötiin salaa vieraille  varatut keksit nurkkakaapista tai karattiin kahdestaan lauantai-aamuna torille.

P: Oma matkani isäksi alkoi reilut 30 vuotta sitten. Oma isäni oli sodankäynyt mies  ja sota näkyi hänessä. Oman ensimmäisen lapseni synnyttyä päätin, että en toista  oman isäni miehen malleja. On hyvä, että mies suhtautuu isyyteen myös tahtomisen  ja tietoisen prosessin kautta. Vähintään siinä vaiheessa, kun pieni vauva on isän sylissä,  luontokin astuu auttamaan miestä.

Nyt kolmen lapsen isänä, kahden lapsen ukkina, kahden vävyn appiukkona ja oman  isäni haudanneena luulen ymmärtäväni isyydestä jotakin. Isyys on elämänikäinen  matka eikä siinä tulla valmiiksi. Isä-ihannekuvista joutuu luopumaan, kun kerta kerran  jälkeen on todettava oma keskeneräisyytensä.

M: Äitinä olen saanut seurata lasteni ja heidän isänsä suhdetta ja sen kehittymistä.  Mieheni halusi jäädä molempien lasten kanssa pidemmäksi pätkäksi kotiin. Ne kuukaudet  vahvistivat hänen ja poikien keskinäistä suhdetta ja sai minut kokemaan äitinä  välillä myös ulkopuolisuutta. Sitten tajusin, että näin sen kuuluukin olla. Isällä on lasten  kanssa omat jutut, minulla omani ja sitten on vielä ne perheen yhteiset hetket.  Lasten syntymän jälkeen oma isäni on ollut pappa. Pappa, joka hakee poikia päiväkodista  ja koulusta, vie seikkailulle metsään ja kirjastoon, laittaa polveen laastarin  ja pitää sylissä. Oma suhteeni isääni on muuttunut lasten syntymän jälkeen. Isä on  tuonut uudenlaista turvaa aikuisuuteen pappana, joka tulee apuun kun arjen kiireet  meinaavat kaatua päälle.

P: Kun liioista vaatimuksista on luovuttu ja monimutkaiset kasvatusmetodit unohdettu,  jäljelle jää sittenkin tärkein. Omana aitona itsenään rennosti läsnä oleva isä. Isän  rakkaus lapseen ja lapsen rakkaus isään. Siinä se on.

 

Setlementtiliiton toimistossa Helsingissä 28.11.2019

 

Pentti Lemmetyinen
Toimitusjohtaja

Mona Särkelä-Kukko
Järjestöjohtaja

 

< Edellinen                                                                 Sisällysluetteloon                                                                                 Seuraava >

  • Email
  • Facebook

Sivustollamme käytetään evästeitä (cookies). Keräämme evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Lue lisää evästekäytännöstämme

Copyright © 2021 · Elegance Theme by StephanieHellwig.com

Copyright © 2021 · Suomen Setlementtiliitto ry & Miessakit ry · Isän näköinen -hanke · Log in