Isätyön suunnitelma on osa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen kuuluu tasa-arvolain mukaisesti jokaisen viranomaisen velvollisuuksiin. Valtavirtaistamisella tarkoitetaan sitä, että kaikkia toimenpiteitä ja päätöksiä arvioidaan sekä naisten että miesten kannalta. Lapsiperheille suunnatut palvelut, kuten neuvola, varhaiskasvatus ja perusopetus, kohtaavat sekä äitejä että isiä. Näitä sekä muita, esim. kolmannen sektorin toteuttamia lapsiperhepalveluita, tulee kehittää myös sukupuolinäkökulma huomioiden. Sillä, miten sukupuolinäkökulma on huomioitu palveluiden kehittämisessä, on merkitystä palveluiden vaikuttavuuteen ja asiakkaiden hyvinvointiin.
Sukupuolinäkökulman huomioimisella pyritään ensisijaisesti kohdistamaan toimet niitä tarvitseville. Vanhemmille suunnatut palvelut kohdentuvat pääsääntöisesti äiteihin ja äitiyttä tuetaan isyyttä enemmän. Perheistä puhuttaessa äidit ovat yhä näkymätön normi ja isät näkyvä poikkeus. Sukupuolinäkökulman huomioiminen edistää erityisesti isien tasavertaista kohtaamista palveluissa. Tavoitteena on, että jatkossa isät eivät enää näyttäytyisi poikkeuksena vaan tasavertaisena, isän näköisinä vanhempina.
Tasa-arvoisena pidetty tapa voi tosiasiallisesti aiheuttaa isien epätasa-arvoa
Yhdenvertaisuuspykälä velvoittaa sekä muodollisen että tosiasiallisen tasa-arvon edistämiseen. Tosiasiallisella tasa-arvolla tarkoitetaan sitä, miten jollain tavallisena pidetyllä menettelytavalla saattaakin olla tosiasiallisesti toista sukupuolta syrjiviä vaikutuksia. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat koulujen Wilma- tai muut tunnukset. Pääsääntöisesti tunnus annetaan vanhemmille ja he päättävät, kumman nimiin tunnus otetaan; yleisimmin se on äiti. Toisen vanhemman – yleensä isä – halutessa tunnuksen, se pitää erikseen pyytää. Näin sinänsä tasa-arvoisena pidetty tapa tosiasiallisesti aiheuttaa isien epätasa-arvoa.
Tunnusten antaminen automaattisesti molemmille vanhemmille loisi tasavertaisemman pohjan ja kannustaisi useammin katveeseen jääviä isiä osallistumaan ja madaltaisi heidän kynnystään osallistua kodin ja koulun yhteydenpitoon.
Vanhempien barometriin vastanneissa perheissä äiti oli yleensä se vanhemmista, joka ensisijaisesti hoiti yhteyttä lapsen kouluun (noin 75 prosenttia). Isän kouluyhteyksien ensisijaiseksi hoitajaksi ilmoitti vain 3,4 prosenttia alakoululaisten ja 4,8 prosenttia yläkoululaisten vanhemmista.
