Sukupuolisensitiivinen työote
Sukupuolisensitiivistä työotetta tarvitaan kaikenikäisten kohdalla, jotta yksilöitä voidaan ohjata tunnistamaan niitä vaihtoehtoja, joita eri elämänvaiheissa on. Tavoitteena on, että yksilöt eivät koe tulevansa poissuljetuiksi tärkeinä pitämistään mahdollisuuksista.
Isätyössä sukupuolisensitiivisyyteen liittyvänä tavoitteena voidaan pitää sitä, että isät kokevat oman roolinsa ja kykynsä vanhempina yhtä merkitykselliseksi kuin äidit. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että palveluissa rohkaistaan, mahdollistetaan ja tuetaan isien osallisuutta ja osallistumista.
Kun toimitaan sukupuolisensitiivisesti, tarjotaan mahdollisuuksia sellaisiin rooleihin, joihin voi olla kynnystä hakeutua tai joita ei tulla ajatelleeksi. Vastaavasti ei ole luonnollisestikaan mitään pulmaa siinä, jos ihmiset toteuttavat perinteisinä pidettyjä rooleja – olennaista on auttaa tunnistamaan niitä tapoja, jotka perheelle parhaiten sopivat.
Jäykät rooliodotukset voivat johtaa siihen, että isät eivät tunnista oikeuttaan tai mahdollisuuksiaan olla haluamansa kaltainen isä.
Sukupuolten eroihin vaikuttavat monet asiat
Kulttuurissamme elää vahvasti ajatus kahdesta vastakkaisesta sukupuolesta (fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti). Siihen liittyy myös usein maskuliinisuuden arvottaminen feminiinistä korkeammalle. Historian kulussa maskuliinisia luonteenpiirteitä tai maskuliinisuutta on pidetty feminiinisyyttä arvokkaampana ja esimerkiksi älykkyyttä ja kyvykkyyttä ilmaisevana. Tällä voi olla haitallisia vaikutuksia sekä miehille että naisille.
Pitkään on pohdittu ja kiistelty siitä, mistä sukupuolten erot käyttäytymisessä aiheutuvat. Osa tutkijoista selittää erot vahvasti biologispohjaisiksi, jolloin esimerkiksi miesten aggressiivisuus ja mekaaninen lahjakkuus johtuisivat suoraan miessukupuolihormonin korkeammasta tasosta. Miehillä ja naisilla onkin biologis- rakenteellisia eroja esimerkiksi hormonitoiminnassa, aivojen rakenteissa ja aistijärjestelmässä.
Yleisesti katsotaan kuitenkin, että sukupuoliroolien mukaisessa käyttäytymisessä ja siihen oppimisessa sosiaalisella kanssakäymisellä on merkittävä vaikutus. Se ei useinkaan synny tietoisen toiminnan tuloksena.
Yhtä mieltä ollaan myös siitä, että lapsen kehittymiseen ja käyttäytymiseen vaikuttavat ympäristö, varhainen vuorovaikutus ja geeniperimä. Olennaista on keskittyä siihen, mihin voimme vaikuttaa – kasvun tukemiseen tavalla, joka kunnioittaa yksilön omia ja yhteisössä hyväksyttyjä arvoja.
