Isät ja ero
Ero on kriisi monella tavalla kummallekin osapuolelle. Yllätyksenä ero tulee miehille useammin kuin naisille; Suomessa eroista n. 70% on naisten alulle panemia. Vaikka ero voi olla haastavaa, sekavaa ja kuormittavaa aikaa molemmille osapuolille, jätetylle se on usein isompi kriisi: lähtevä osapuoli on usein ehtinyt jo valmistautua ja käsitellä asioita etukäteen.
Ero haastaa isyyttä. Isät voivat joutua miettimään erityisesti sitä, säilyykö heillä suhde lapsiin ja saako isä äänensä kuuluville esimerkiksi huoltajuus- ja tapaamisasioista sovittaessa. Miehen tapaan ja halukkuuteen ilmaista itseään voi heijastua ennakkoluulo siitä, että erotilanteessa he ovat palveluiden piirissä heikommilla kuin naiset.
Erotilanteissa korostuu miesten sosiaalisen verkoston heikkous. Yksin jäämisen ja eristäytymisen riski voi olla suuri. Ero pitkästä liitosta nostaa jopa kuolemanriskiä erityisesti miehillä.
Mies voi kokea eron myös ylikorostuneesti epäonnistumisen kokemuksena. Elämäntilanteen muutoksen myötä elintason ja taloustilanteen heikentyminen voi näyttäytyä häpeää aiheuttavana takapakkina.
Lasten asioita käsiteltäessä palveluissa on tärkeää varmistaa tiedonkulku molemmille vanhemmille. Jos isä ei pääse paikalle, ei tiedonkulkua jätetä vain äidin varaan. Tarvittaessa voidaan järjestää erillisiä tapaamisaikoja.
Kokemusisän tarina: Eronnut isä
Pasi on eronnut kahden tyttären isä, jonka luona lapset asuvat vuoroviikoin. Tyttäret ovat 6- ja 10-vuotiaita. Ero tapahtui kaksi vuotta sitten. Pasi on nyt 50-vuotias.
Eron lisäksi muu elämäntilanne (pätkätyöt) on tuonut konkreettisia muutoksia isyyteen, ennen muuta taloudellisesti. Menoja on karsittava, ja on mietittävä tarkemmin, mitä hankitaan. Helposti tulee tehtyä vertailua muihin perheisiin, ja sitä tekevät myös lapset.
Isäksi tuleminen toi Pasille kokemuksen toisaalta suuresta rikkaudesta lasten myötä, uusi rooli merkitsi ”monta säveltä, henkistä rikkautta ja rakkautta, ihanuutta saada olla isä”. Eron myötä realiteetiksi on osoittautunut kuitenkin myös kasvattamisen vaativuus.
Haasteina nykyisessä isänä olemisessa Pasi kokee käytännön ratkaisujen löytämisen tilanteessa, jossa ei ole toista jakamassa ajatuksia. Haasteena on esimerkiksi rajojen asettaminen: ettei oltaisi vain ruudun ja puhelimen ääressä, ja jotta ylipäätään lapset saisivat hyvää kasvualustaa ja kestäviä eväitä. Hankalaa on myös toimia ”kaukonäköisesti”, ettei menisi hetken mukaan ja tunteella, vaan osaisi vanhempana katsoa pitemmällä kaarella asioita.
Mallia isyyteen Pasi kertoo saaneensa moneltakin taholta. Keskustelua tulee käytyä samassa elämäntilanteessa olevien tai saman ikäisten lasten vanhempien kanssa. Hän käy läpi vanhemmuutta niin hyvän ystävänsä, lasten kummien kuin siskonsakin kanssa, lisäksi aiemmin työkavereiden kanssa koulussa työskennellessään. Keskustelun aiheet koskevat arkisia asioita, ”tiukkoja paikkoja”, joissa esimerkiksi joutuu aikuisena rajaamaan lasten käytöstä: lähtemisissä ja pukemisissa ja kun tulee kiukunpuuskia. Myös onnistumisia ja ilonaiheita tulee jaettua.
Ylipäätään isänä olo on Pasin kokemuksena haasteellisempaa kuin aiemmin. Lapsilla ja yhteiskunnallakin on enemmän odotuksia: ”pelkällä talkkunavellillä ei enää kasvateta.” Maailma on globaali, ja lapset muun muassa tulevat aiemmin murrosikään.
Tukea Pasi kaipaa esimerkiksi lastenhoitoon, viikot lasten kanssa ovat täynnä työtä. Muuta tukea Pasi on saanut terveyskeskuspsykologilta, jonne ohjattiin perheneuvolasta. Lisäksi Ensi- ja turvakodista Pasi sai omia keskusteluaikoja puolison väkivaltaisuuden vuoksi.
Lisäksi tukea on saatu TE-palvelujen uravalmennuksesta, joka on ollut kokonaisvaltaista elämän eri asioihin liittyvää ohjausta. Seurakunnan perheleiritoiminnasta on saatu vaihtelua arkeen.
Pasi toivoo muodostavansa lastensa kanssa oman ”joukkueen, tiimin, jossa puhalletaan yhteiseen hiileen”. Arjessa se ei kuitenkaan aina helposti onnistu. Omina vahvuuksinaan vanhempana Pasi pitää kykyään kuunnella, heittäytyä mukaan leikkiin lasten kanssa ja luoda turvallista ilmapiiriä.
Haastateltu Isän näköinen -hankkeessa 2019
