Kuka on äänessä, kun kuullaan vanhempia?
Perheen asioista keskusteltaessa äiti saattaa helpommin ottaa puheenvuoron, ja isä voi jäädä sivummalle. Molemmille vanhemmille suunnattuun kysymykseen vastaa yleisemmin äiti kuin isä. Siksi on tärkeää kohdentaa kysymyksiä suoraan isälle. Voidaan esimerkiksi todeta, että isän näkemys asiaan on tärkeä ja pyytää, että tällä kertaa isä vastaa ja äiti kuuntelee.
Isät toivovat yksilöllistä kohtaamista ja haluavat puhua omasta isyydestään ja suhteestaan lapseensa, eivät vain yleisesti vanhemmuudesta.
Isyyttä voidaan lähteä pohtimaan erilaisten isälle osoitettujen kysymysten kautta: Millaisia toiveita miehellä on omalle isyydelle? Millainen isä haluat olla? Mitä isyys sinulle merkitsee? Millainen merkitys ajankäytölläsi on isänä olemiselle (esimerkiksi miten paljon käytät aikaa ”ruudun ääressä”, omissa harrastuksissa, työssä, ja miten se vaikuttaa isänä olemiseen)?
AMMATTILAISTEN KANSSA POHDITTUA:
”Antaako työntekijä tilaa isälle puhua, uskalletaanko olla hiljaa ja odottaa puheenvuoron ottamista?”
”Vaikka työntekijä ottaisi yhteyttä isään, hän saattaa pyytää ottamaan yhteyttä äitiin, koska ei tiedä asiasta mitään.”
Ammattilaisena on tärkeää huomioida ja kannustaa hiljaisempia isiä käyttämään puheenvuoroja. Erityisesti tilanteissa, joissa isä ohjaa kysymään äidiltä, olisi tärkeää myös rohkaista isää kertomaan oma näkemyksensä.
