Toiminnallinen reagoiminen ja haitalliset puolustusmekanismit
Miehillä on keskimäärin naisia suurempi taipumus reagoida vahvemmin toiminnallisesti stressi- ja kriisitilanteissa. Miehille voi syntyä useammin tarve purkaa pahaa oloa tekemällä jotain sen sijaan, että pyrkisi sanoittamaan ja keskustelemaan ongelmasta. Toiminnallinen purkaminen on mahdollista rakentavasti esimerkiksi kuntoilemalla, mutta yhdistettynä miesten suurempaan riskinottotaipumukseen, he ovat alttiimpia myös kielteisiin purkamisen ja reagoinnin tapoihin. Tämä voi johtaa esimerkiksi tappeluihin, rikoksiin tai päihteiden käyttöön.
Toiminnallisella reagoimisella on osittain todennäköisesti biologista pohjaa (esimerkiksi testosteronin määrä), mutta taustalla voivat vaikuttaa miesten sosiaaliset haasteet. Jos mies ei tunnista, osaa sanoittaa ja jakaa tunteitaan eikä hänellä ole verkostoa, jonka kanssa puhua ongelmistaan, pahan olon purkaminen toiminnan kautta voi tuntua ainoalta vaihtoehdolta.
Palveluissa voikin olla haasteita kohdata isiä, joilla on alttiutta reagoida toiminnallisesti elämänmuutoksissa. Palveluiden piirissä voi syntyä ulkopuolisuuden kokemusta, jos isä ei osaa käsitellä oloaan puhumalla eikä saa siihen tarpeeksi tukea.
Kohdataanko miehet korostetun ongelmakeskeisesti?
On väitetty, että miehiä kohdataan palveluissa ongelmakeskeisesti. Mieheltä saatetaan ryhtyä selvittämään sitä, onko hänellä esimerkiksi alkoholi- tai mielenterveysongelma tai oireileeko hän väkivallalla. Jos haasteet eivät sovi mihinkään näistä ennalta määritellyistä kategorioista, tukea on hankalampi saada. Erilaisia haasteita tulisikin tunnistaa ja huomioida aktiivisemmin.
AMMATTILAISTEN KANSSA POHDITTUA:
”Joissain tapauksissa miesten odotetaan ensin ratkaisevan ongelmansa ja vasta sen jälkeen hänen annetaan liittyä perheeseen. Jos verrataan vanhempia, äidin rooliin ei kajota yhtä helposti, vaikka ongelmia olisikin.”
