Sota ja jälleenrakennuksen aika ovat vaikuttaneet monen sukupolven ajan
Sanotaan, ettei suomalainen mies puhu eikä pussaa. Liikaa tunteilua on varsinkin aiemmin voitu pitää naismaisena, ja naisellisuuden välttäminen ylipäänsä on ollut iso osa miehenä olemista. Perinteinen suomalainen mieheyden malli on nähty monien muiden kulttuurien tapaan varsin ahtaana ja maskuliinisena.
Suomalaisen mies- ja isäkuvan jäyhyyttä voidaan selittää monilla eri tekijöillä, joista yksi merkittävimmistä on sotakokemukset. Monien perheiden isät ja pojat eivät palanneet rintamalta tai jos palasivat, saattoi henkinen terveys olla kärsinyt niin pahasti, että tämä on välittynyt lapsiin heidän kasvaessaan. Sodan jälkeen maan jälleenrakentaminen jätti vähemmän aikaa perheelle. Sodan vaikutukset ovatkin näkyneet perinteisessä suomalaisessa isäkuvassa etäisyytenä, mistä on vasta uusien sukupolvien myötä siirrytty kohti hoivaan aktiivisemmin osallistuvaa isyyttä.
Jälkensä on voinut jättää myös ankara työmoraali ja taakan kantamista valittamatta painottanut ihanne. Ylipäänsä klassiseen Suomi-kuvaan voi nähdä sisältyvän paljon melankoliaa, pitkiä talvia ja painamista läpi harmaan kiven sisulla ja vaikeissa oloissa. Nämä kansalliset piirteet ja mytologiset aiheet eivät ole yksinomaan kielteisiä asioita, mutta ne ovat osaltaan vaikuttaneet suomalaisen miehen ideaaliin, odotuksiin ja siihen, millaisia painolasteja miehet voivat edelleen kantaa mukanaan.
